Health:

HD A
Phtvl/phtv 1
cah free
wvd free by parentage

Shows:

2 CAC in open class and res CAC from junior class

Charactertests:

Finnish charactertest +182p. Judges Kai Tarkka & Sami Kiiveri

Working:

BH

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

DOBERMANNIN ROTUMÄÄRITELMÄ:

Karl Friedrich Louis Dobermann (1834-1894)

Alkuperämaa: Saksa
TEKSTIN LÄHDE: SUOMEN KENNELLIITTO

KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, suojelu- ja palveluskoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Dobermanni on ainoa saksalainen rotu, joka kantaa
ensimmäisen tunnetun kasvattajansa, Friedrich Louis Dobermannin (2.1.1834 -
9.6.1894) nimeä. Perimätiedon mukaan hän oli veronkantaja, ulosottomies ja siinä
sivussa kaupungin koirarankkuri, jolla oli lakisääteinen oikeus ottaa kiinni irrallaan
juoksevat koirat. Tästä koiravalikoimasta hän valitsi omaan kasvatustyöhönsä erityisen
teräviä yksilöitä. Dobermannrodun kehityksessä näyttelivät merkittävintä
osaa varmasti niin sanotut teurastajankoirat, joiden silloisissa oloissa voidaan katsoa
olleen jo melko yhtenäinen rotu. Nämä koirat olivat eräänlainen sekoitus nykyisen
rottweilerin edeltäjää ja tietyntyyppistä Thüringenissä ollutta paimenkoiraa,
joka oli väriltään musta ruosteenpunaisin merkein.
Louis Dobermann aloitti kasvatustyönsä 1870-luvulla yhdistäen edellämainittuja
koiria. Tällä tavoin hän loi oman rotunsa, jonka edustajat olivat käyttökoiria, eivät
vain valppaita, vaan myös ”pelottomia piha- ja kotikoiria”. Näitä koiria käytettiin
paljon sekä vartio- että poliisikoiratehtävissä. Rodun suosio poliisikoirana antoi
sille lisänimen santarmikoira. Dobermanneja käytettiin myös petoeläinmetsästyksessä.
Näiden edellä kuvattujen ominaisuuksien ansiosta oli lähes itsestään selvää,
että dobermanni tunnustettiin virallisesti poliisikoiraksi jo tämän vuosisadan alussa.
Dobermannin jalostuksen tavoitteena on keskikokoinen, lihaksikas ja vahvarakenteinen
koira, joka voimakkuudestaan huolimatta on linjoiltaan jalo ja tyylikäs. Sen
tulee soveltua niin seura- suojelu-, palvelus- kuin perhekoiraksikin.

YLEISVAIKUTELMA:

Dobermanni on keskikokoinen, lihaksikas ja vahvarakenteinen.
Ihannekoira on tyylikäslinjainen ja uljasryhtinen. Sillä on temperamenttinen
luonne ja päättäväinen ilme.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:

Dobermannien, erityisesti urosten, rakenne on
lähes neliömäinen. Rungon pituus (rintalastan kärjestä istuinluun kärkeen) saa
uroksilla ylittää säkäkorkeuden korkeintaan 5% ja nartuilla korkeintaan 10%.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:

Dobermannin perusluonne on ystävällisen
rauhallinen, perheeseen erittäin kiintynyt ja lapsirakas. Dobermannilla tulee olla
kohtuullinen temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnyksen
tulee olla kohtuullisen korkea. Koska dobermannilta edellytetään hyvää
ohjattavuutta ja iloista työskentelyä, ovat toimintakyky, rohkeus ja kovuus huomionarvoisia
ominaisuuksia. Jotta dobermanni valppaana rotuna olisi yhteiskuntakelpoinen,
on sen myös oltava itsevarma ja peloton.

PÄÄ

KALLO-OSA: Voimakas, samalla kuitenkin suhteessa runkoon. Ylhäältä katsottuna
pää muistuttaa tylppää kiilaa. Päälaki on edestä katsottuna lähes vaakasuora, ei
korvia kohti laskeva. Kuononselästä lähes suoraan jatkuva kallon ylälinja pyöristyy
hieman niskaa kohti. Kulmakaaret ovat hyvin kehittyneet, eivät kuitenkaan korostuneet.
Otsavako on havaittavissa. Niskakyhmy ei saa olla silmiinpistävä. Pään
sivut eivät saa vaikuttaa ulkonevilta edestä ja ylhäältä katsottuna. Yläleuan ja poskiluiden
sivuilla olevan kevyen kaarevuuden on oltava sopusoinnussa pään kokonaispituuteen.
Pään lihakset ovat voimakkaasti kehittyneet.
OTSAPENGER: Vähäinen, mutta selvästi havaittava.
KIRSU: Hyvin muodostunut, pikemminkin leveä kuin pyöreä, suuret sierainaukot.
Kirsu ei ole esiintyöntyvä. Mustilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla vastaavasti
vaaleampaan sävytykseen sopiva.
KUONO-OSA: Kuonon tulee olla oikeassa suhteessa kallo-osaan ja voimakkaasti
kehittynyt. Kuono on syvä, suupielien tulee ulottua poskihampaisiin saakka. Kuonon
tulee jatkua leveänä kulmahampaiden kohdalle asti.
HUULET: Kuivat, leukoja myötäilevät ja tiiviit. Huulipigmentti on tumma, ruskeilla
koirilla hieman vaaleamman sävyinen.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat voimakkaat ja leveät. Leikkaava purenta,
hammaskaaviossa 42 normaalin kokoista hammasta.
SILMÄT: Keskikokoiset, soikeat ja tummat. Ruskeilla koirilla sallitaan hieman
vaaleampi värisävy. Silmäluomet ovat tiiviit ja luomien reunat karvoittuneet.
KORVAT: Korkealle kiinnittyneet, pystyt ja typistetyt pään kokoon nähden sopiviksi.
Jos maassa on typistyskielto, arvostellaan typistetyt ja typistämättömät korvat
samanarvoisina. (Typistämättömien korvien tulisi olla keskikokoiset ja niiden etureuna
laskeutuu tasaisesti poskea pitkin.)
KAULA: Pitkähkö suhteessa päähän ja runkoon, kuiva ja lihaksikas. Niskalinja on
kohoava ja hieman kaartuva. Kaulan asento on ryhdikäs ja hyvin jalo.

RUNKO

SÄKÄ: Erityisesti uroksilla sään tulee olla selväpiirteinen, korkea ja pitkä, minkä
johdosta selkälinja laskee lantiota kohden.
SELKÄ: Lyhyt ja tiivis. Selkä ja lanne ovat leveät ja lihaksikkaat. Nartuilla lanneosa
voi nisien vuoksi olla hieman pitempi kuin uroksilla.
LANTIO: Tuskin havaittavasti ristiluista hännän tyveen päin laskeva ja vaikuttaa
näin hieman pyöristyneeltä. Lantio ei ole suora eikä selvästi laskeva. Se on leveä ja
voimakaslihaksinen.
RINTAKEHÄ: Pituuden ja syvyyden on oltava oikeassa suhteessa rungon pituuteen.
Kylkiluut ovat hieman kaareutuvat ja rinnan syvyyden tulisi olla noin puolet
koiran säkäkorkeudesta. Rinta on leveä ja eturinta erittäin selvä.
ALALINJA JA VATSA: Rintalastasta lantioon vatsalinja on selvästi ylösvetäytynyt.
HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt ja lyhyeksi, kahden nikaman mittaiseksi, typistetty.
Maissa, joissa hännän typistäminen on kielletty, häntä jätetään luonnolliseen
pituuteen.

RAAJAT

ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat joka suunnalta katsottuna lähes suorat, siis
kohtisuorassa maahan nähden. Eturaajat ovat vahvarakenteiset.
LAVAT: Lapaluu on tiiviisti rintakehän myötäinen. Lapaluiden kärjet ulottuvat
okahaarakkeiden yläpuolelle ja ovat kummaltakin puolelta lihaksikkaat. Lapa on
mahdollisimman taakse kiinittynyt ja viisto, noin 50°:n kulmassa vaakatasoon nähden.
OLKAVARRET: Pitkähköt ja voimakaslihaksiset. Muodostavat lapaluun kanssa
noin 105 - 110°:n kulman.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät uloskääntyneet.
KYYNÄRVARRET: Voimakkaat, suorat ja lihaksikkaat. Pituus tasapainoisessa
suhteessa kokonaisuuteen.
RANTEET: Voimakkaat.
VÄLIKÄMMENET: Voimakasluustoiset, edestä katsottuna suorat, sivusta katsottuna
vain hieman viistot (korkeintaan 10°).
KÄPÄLÄT: Lyhyet ja tiiviit. Varpaat ovat tyvestään kaartuneet (kissankäpälät);
kynnet ovat lyhyet ja mustat.

TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Koska dobermannilla on selväpiirteinen lantion lihaksisto,
vaikuttaa lonkkien ja lantion alue takaa katsottuna leveältä ja pyöristyneeltä.
Lantiosta reisiin ja sääriin lähtevät lihakset leventävät reiden aluetta, polven seutua
ja sääriä. Voimakkaat takaraajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset.
REIDET: Pitkähköt, leveät ja voimakaslihaksiset. Reisiluu on lonkkaan nähden
hyvin kulmautunut, vaakatasoon nähden noin 80 - 85°:n kulmassa.
POLVET: Polvinivelen alue on voimakas ja muodostuu reidestä, säärestä ja polvilumpiosta.
Polvikulma on noin 130°.
SÄÄRET: Keskipituiset ja suhteessa takaraajojen kokonaispituuteen.
KINTEREET: Keskivahvat ja yhdensuuntaiset. Kinnernivel yhdistää sääriluun ja
välijalan luun (kulma noin 40°).
VÄLIJALAT: Lyhyet ja kohtisuorassa maahan nähden.
KÄPÄLÄT: Takakäpälien varpaat ovat lyhyet, kaarevat ja tiiviisti yhdessä samoin
kuin etukäpälissä. Kynnet ovat lyhyet ja mustat.

LIIKKEET: Liikkeillä on erityisen tärkeä merkitys niin suorituskyvyn kuin ulkonäönkin
kannalta. Liikkeiden tulee ravissa olla joustavat, tyylikkäät, ketterät,
vapaat ja maatavoittavat. Eturaajat ojentuvat liikkeessä mahdollisimman pitkälle
eteen. Takaraajojen liikkeen tulee olla pitkää, joustavaa ja eteenpäin työntävää.
Toinen eturaaja ja vastakkaisen puolen takaraaja liikkuvat samanaikaisesti eteenpäin.
Selkä, jänteet ja nivelet ovat liikkeessä kiinteät.

NAHKA: Kauttaaltaan tiivis ja hyvin pigmentoitunut.

KARVAPEITE

KARVA: Lyhyt, kova ja tiheä. Karvapeite on tiiviisti rungonmyötäinen, sileä ja
koko koiran tasaisesti peittävä. Pohjavilla ei ole hyväksyttävää.
VÄRI: Musta tai ruskea ruosteenpunaisin, selkeärajaisin ja puhtain merkein. Värimerkit
ovat kuonossa, täplinä poskissa, kummankin silmän yläpuolella, kaulas-sa,
kaksi merkkiä rinnassa, värimerkit välikämmenissä ja käpälissä, takaraajojen sisäpuolella,
peräaukon ympärillä ja istuinluiden kohdalla.

KOKO JA PAINO

SÄKÄKORKEUS: Urokset 68 - 72 cm, nartut 63 - 68 cm, keskikoko toivottava.
PAINO: Urokset noin 40 - 45 kg, nartut noin 32 - 35 kg.

VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen
vakavuuteen.
Yleisvaikutelma: Puuttuva sukupuolileima. Liian vähän massaa, liian kevyt, liian
raskas; korkearaajainen; hento luusto.
Pää: Liian voimakas, liian kapea, liian lyhyt tai liian pitkä pää; liian voimakas tai
liian heikko otsapenger. Kyömy kuononselkä. Voimakkaasti laskeva kallolinja.
Heikosti kehittynyt alaleuka. Pyöreät, vinot, vaaleat, liian avoimet tai liian syvällä
sijaitsevat silmät. Liian voimakkaat posket, riippuvat huulet. Liian ylös tai liian alas
kiinnittyneet korvat; avoimet suupielet.
Kaula: Hieman lyhyt tai liian lyhyt kaula, liikaa kaula- tai kurkunalusnahkaa.
”Hirvenkaula”, liian (epäsuhtaisen) pitkä kaula.
Runko: Pehmeä selkä, laskeva lantio, notko- tai köyryselkä; liikaa tai liian vähän
kaartuneet kylkiluut. Riittämätön rintakehän leveys tai syvyys; selkä kokonaisuudessaan
liian pitkä, riittämätön eturinta. Liian ylös tai liian alas kiinnittynyt häntä.
Vatsalinja liikaa tai liian vähän kohoava.
Raajat: Liian vähän tai liikaa kulmautuneet etu- ja/tai takaraajat. Löysät kyynärpäät;
asennoltaan tai pituudeltaan rotumääritelmästä poikkeavat luut ja nivelet.
Seistessä sisään- tai ulospäin kiertyvät käpälät, pihtikinttuisuus/länkisäärisyys ja
ahdas takaraajojen asento. Avoimet tai heikot käpälät, surkastuneet varpaat, vaaleat
kynnet.
Karvapeite: Liian vaaleat, ei selvärajaiset, likaiset (nokiset) värimerkit, liian tumma
maski, suuret mustat läiskät raajoissa, tuskin erottuvat tai liian suuret rintamerkit.
Pitkä, pehmeä, kiilloton tai aaltoileva karvapeite. Niukkakarvaiset ja kaljut
kohdat. Suurehkot vastakarva-alueet erityisesti rungossa; näkyvä pohjavilla.
Luonne: Puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti, liioiteltu terävyys, liian
alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys.
Koko: 2 cm tai sitä pienemmät poikkeamat rotumääritelmästä on huomioitava
laatuarvostelussa alentavina tekijöinä.
Liikkeet: Epävarmat, sipsuttavat tai jäykät liikkeet; peitsaus.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET

Yleisvaikutelma: Vastakkaisen sukupuolen leima.
Silmät: Keltaiset (petolinnun) silmät tai keskenään eriväriset silmät.
Purenta: Ylä-, tasa- tai alapurenta sekä hammaspuutokset.
Karvapeite: Valkoiset läiskät, selvästi pitkä ja aaltoileva karva, erittäin ohut karvapeite
ja suuret paljaat alueet.
Luonne: Arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.
Koko: Yli 2 cm:n poikkeamat rotumääritelmässä ilmoitetuista mitoista.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
Edellisessä rotumääritelmässä vielä hyväksytty sininen väri ei ylläolevan rotumääritelmän
mukaan enää ole dobermanneilla hyväksyttävä väri. Tämä muutos tulee
kuitenkin voimaan FCI:n päätöksen (12. - 13. 12. 1993) mukaisesti vasta 1.1.1999.

TEKSTIN LÄHDE: SUOMEN KENNELLIITTO

BACK